Tinkan blogi

...jatkaa joulukuussa laittamani esimerkkikuvan linjaa - vastavaloa ja iPhonella kuvausta. ;) Ensi kuussa jotain muuta, ettei tästä tule aivan itseään toistavaa.

Tinkan uusivuosi vaihtui sen mielestä varmasti parhaassa mahdollisessa seurassa - oman äidin Hipin kanssa. Paukkeet ei näitä koiria paljoa jännitä, mikä tekee ihmisten uudenvuoden vietostakin melko huoletonta. Suuremmin en ole kuitenkaan halunnut Tinkaa uudenvuoden jännitykselle altistaa, ettei nykytilanne muuttuisi. Joten kun ulkona paukkui eniten, olivat Hippi ja Tinka sisällä. Ja siellä mentiin aika rennoissa merkeissä:

:D Toki joukkoon mahtui riehumistakin, mutta paljolti tämä pari juhli kuvien osoittamissa merkeissä...

Uuden vuoden treenailutkin on aloitettu, mutta aksan suhteen en ole nyt jotenkin parhaissa mahdollisissa tunnelmissa. Jos kulunutta vuotta katsoo, niin eteenpäin on toki menty ja tavoitteita saavutettu. Keskeisimmäksi tavoitteeksi olin viime vuodelle kirjannut omaan treenipäiväkirjaani seuraavaa: "Tämän vuoden tavoitteena on, että treenaamisen painopiste siirtyy koiran taitojen opettamisesta ohjaajan taitojen harjoitteluun". Tämän tavoitteen suhteen olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä Tinkalla on mielestäni loistava taitopohja! Toki sitä pitää jatkuvasti ylläpitää ja kehittää edelleen, mutta pääpaino on nyt selvästi siinä, että minun pitää opetella paremmaksi ohjaajaksi! Muut treenipäiväkirjaan (jonka käyttö muuten käytännössä lakkasi kuluvan vuoden aikana) kirjatut tavoitteet toteutui vaihtelevasti ja monien kanssa jatketaan tästä eteepäin. Paljon on nyt kuitenkin edessä myös paluuta perusasioihin. Me ollaan nimittäin sellaisen tilanteen edessä, että en osaa "perusohjata" Tinkaa yhtään! Kieputukset ja kääntelyt sujuu jotenkin, mutta kun kyse on vain selkeistä ohjauslinjoista ja rytmityksestä olen aivan hukassa! Tässä on varmaan ainakin osasyy meidän surkeaan menestykseen ykkösluokassa. Positiivista on tietenkin se, että olen tiedostanut tämän ongelman ja saanut siihen myös paljon hyvää koulutusta. Olen myös huomannut, että pelkkä tiedostaminen ei tässä auta, vaan treeniohjelman muokkausta tarvitaan aidosti! Tässä muistiin muutama asia, joiden ajattelen nyt olevan meidän keskeisimpiä läksyjä:

• Treeneihin "helppoja" vauhdikkaita ratoja, joissa käytetään perusohjauksia ja rytmitys vaihtelee. Huomio ohjauksen ajoitukseen sekä oman liikkeen selkeyteen ja jatkuvuuteen.
• Ohjaa koiraa aina selkeästi (myös estekäskyt!) ja loppuun asti - ei epämääräisiä "heittoja" kohti esteitä
• Haltuunottoja ja ohjauksen kunnioittamista harjoiteltava - silloin ei irrota esteille jos ohjaajan kaikki merkit kutsuvat lähelle, eikä myöskään lähdetä lempiesteille jos ohjaus käskee muualle!
• Kieputukset vähemmälle huomiolle. Ohjaustekniikoista mieli tekisi kuitenkin treenata esim. pakkovalssi, niisto, sylivekki ja ennakoiva valssi sekä päällejuoksu, serpentiini ja välistäveto useammalla hypyllä. ;D

Tulevalle vuodelle yleisempiä ohjenuoria (tavoitteita en uskalla asettaa) voisi olla:

• Mahdollisimman paljon kisakokemusta (sen puitteissa, mitä aika ja autottomuus antaa myöten)! Oma kisajännitys  paremmin hallintaan, sopiva rentous ja hyvä fiilis.
• Paljon uusien näkökulmien hakemista eri kouluttajilta
• Koiran taitojen jonhdonmukainen ylläpitäminen ja kehittäminen edelleen (esim. kontakti-putki-erottelun vahvistaminen, aina vain itsenäisemmät kontakti- ja keppisuoritukset ohjaajan sijoittumisesta riippumatta, layeroinnin vahvistaminen)
• Hyppytekniikka ja koiran fysiikkatreenit säännöllisesti mukana treeniohjelmassa. Samoin yhteiset juoksulenkit!
• OHJAAJAN TAITOJEN KEHITTÄMINEN! Myös ohjaajan juoksutreenit...
• NAUTTIMINEN TREENEISTA JA KISOISTA - ei turhaa pakkoa! :D

Tämä vuosi lähenee taas loppuaan, ja on aika asettaa lupauksia uudelle vuodelle (rikottaviksi). ;) Nyt en malta alkaa miettimään treenejä tai kisoja tai niihin liittyviä tavoitteita (ehkä niistäkin olisi jonkinlainen väliaikakatsaus syytä tehdä jossain vaiheessa...) vaan tällä kertaa lupaus liittyy blogiin. Tulevana vuotena me otetaan vähintäänkin tavoitteeksi laittaa joka kuukausi blogiin jokin vuodenaikaan sopiva sekä toivottavasti kiva ja onnistunut kuva Tinkasta. :D

Seuravan syksyllä otetun kuvan saattelemana toivotamme kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein ihanaa joulunaikaa ja tulevaa vuotta! Toivottavasti saan tulevana vuotena tänne useita kuvia, joista tykkäisin yhtä paljon kuin tästä! :)

Kiirettä pitää edelleen ja tuntuu, ettei mihinkään ole tarpeeksi aikaa! Agilityrintamalla on kuitenkin ollut kohtuullista aktiivisuutta. Viikkotreenien lisäksi ollaan käyty muutamissa kisoissa (vieläkään ei sitä viimeistä nousunollaa, mutta pari 2. sijaa vitostuloksella) ja koulutuksissa (Vapun hyppytreeneissä ja seuran järjestämässä lisäkoulutuksessa Teemu Linnan opissa).

Minulla meinaa olla ilmassa taas pientä agilitymasennusta ja turhautumista... :( Pääsääntöisesti saadaan tosi positiivista palautetta (etenkin Tinka!) ja toki siitä tulee hyvä mieli. Mutta... Nuo meidän kisatulokset! Ensimmäisessä kuudessa kisassa tuli 2 voittonollaa, mutta sen jälkeen tulokset on olleet ihan surkeita. Kisoja takana "jo" 21, joista hylkyprosentti nousee melkoiseksi. Toki joukossa on ihan makeitakin ratoja, jotka on menneet pieleen vai ihan pikkuvirheistä. Tinka kun ei anna anteeksi mitään pikkuvirheitä, vaan tekee heti omat ratkaisunsa jos ohjaaja on hakusessa. Yritän tsempata itseäni sillä, että me ollaan kyllä ihan lupaavia, kunhan saadaan särmät hiottua kuntoon. Mutta saadaanko me koskaan? Nyt tuntuu ainakin, että näitä pikkuvirheitä voi tulla loputtomiin. Jos itse joskus onnistunkin saamaan keskittymisen kuntoon, niin sitten koira menee ja mokaa hyppytekniikassa tai estesuorituksissa. :( Huoh.

Kohta Tinka aloittaa varmaan juoksunsa ja sitten me saadaan ottaa hetkeksi vähän etäisyyttä agilitystä. Jos tauon jälkeen vaikka onnistuttaisi palaamaan asiaan paremmilla tuloksilla.

Laitetaan loppuun vielä yksi hyvänmielen kisavideopätkä HSKH:n kisojen hyppäriltä parin viikon takaa. Hyvänmielenrata tämä oli siksi, että oli taas ilo katsella Tinkan vauhtia! Etenemäksi se sai aika komean 5,35. Rata oli kyllä nopea ja suoraviivainen. Pari ohjausvirhettä radalla tuli, mutta tällä kertaa ne ei johtaneetkaan hylkäykseen. ;) Toinen ohjausvirhe tiputti rima ja valutti kaarroksen, toisessa pelkästään valui kaarre. Tuon radan jälkeen me ollaan Teemu Linnan opissa harjoiteltu vähän valssaamista, joten aivan noin surkeaa valssia ei enää saisi jatkossa tulla. Myös siihen olen kai vähän onnistunut tuon jälkeen kiinnittämään huomiota, ettei ohjaukseni näyttäisi siltä että viittaan (ks. esim. loppusuora)! ;) Paniikkitilanteissa käsi kyllä lennähtää korkeuksiin edelleenkin... Mutta pikkuhiljaa.

Blogiin kirjoittelu tuntuu jääneen kaiken muun kiireen jalkoihin jo pitemmältä ajalta. Kisapäivityksissä pysyin pitkään jotenkin kartalla, mutta nyt siinäkin on tipahdettu. Tosin mitään merkittävää uutisointia sillä saralla ei tällä hetkellä olekaan. Muutamia kisoja on käyty, mutta mainittavaa menestystä ei ole tosiaan tullut. Tyhmiä, turhauttavia pikkuvirheitä niin ohjaajalta kuin koiraltakin. Mutta kyllä me vielä noustaan, kun kokemusta ja rutiinia karttuu. Nyt syksyn myötä kisatkin on harventuneet, mutta ainakin muutamiin pitäisi vielä tämän vuoden puolella mennä. Katsotaan, miten juoksut vain sotkee suunnitelmat. Jos juoksuväli olisi taas sen 6-7 kuukautta, niin sitten niiden kai pitäisi tulla loka-marraskuussa.

Tänään aloitan Tinkan veljen Tonton ja omistajansa kanssa keppien treeniprojektin 2x2 menetelmällä. :) Katsotaan loksahtaako Tomppelin päässä palikat kohdalleen yhtä hienosti kuin Tinkalla viime keväänä, ja kuinka ahkerasti niitä kepakoita jaksetaan treenata.

Muutamissa kisoissa on ehditty viime kirjoituksen jälkeen käydä, mutta valitettavasti tavoite ei ole täyttynyt: ei siis päästy tokalle, vaan syksy jatkuu edelleenkin ykkösluokassa. :( Mutta uusia oivalluksia sen sijaan on saatu. Ja ennen kaikkea uutta asennoitumista kisaamisen suhteen.

Elokuun puolivälissä käytiin hakemassa Lapualta kaksi tähän mennessä hirveintä roiskalehylkyä! Jos niistä pitää positiivista hakea, niin kontaktit meni hienosti ja kaikki rimat pysyi ylhäällä. Onhan sekin tietysti jo paljon, mutta muuten suoritukset oli kyllä järkyttäviä pohjanoteerauksia niin koiralta kuin ohjaajalta.

Eilen oltiin I-HAHin kisoissa. Ohjelmassa kolme rataa, jotka eivät olleet ykkösluokan radaksi mitään aivan helppoja. Ensimmäinen rata jatkoi meidän samaa surkeaa linjaa Lapuan ratojen kanssa ja olin jo aivan turhautunut. Kieltämättä kaikilla näillä pohjanoteerauksilla olin ajatellut vain (nousu)nollia, enkä hyvää suoritusta. SItten päätin, että jotain on muututtava ja aloin psyykata itseäni uudenlaiseen mielentilaan: Nollat piti unohtaa ja keskittyä hyvän radan tekemiseen. Huolellinen ohjaus ja ajoitus, rytmitys, ennakointi, koiran ja ohjaajan linjat sekä mahdolliset vaaranpaikat jne. Tämä psyykkaus toimi, ja keskityinkin seuraaviin suorituksiin aivan eri tavalla. Tuloksena molemmista oli edellisten tapaan taas hylätyt, mutta suorituksina ne olivat mielestäni aivan eri luokkaa. Molemmat kaatuivat pieneen ohjaajan lipsahdukseen. Jälkimmäinen rata oli mielestäni hylkäyksestä huolimatta niin hyvä, että sanoisin sitä meidän parhaaksi kisasuoritukseksi! :) En jaksa nyt säätää videoita tänne, mutta yritän jossain vaiheessa. Kenties tarkempien ratasepustusten kanssa.

Koska erilaisiin listauksiin on aina hauska ja helppo palata myöhemmin, laitetaan tähän vielä 13 kisaradan jälkeinen yhteenveto meidän osaamisesta (ja vähän sen puutteestakin). Kuvitus: TinkerBell.

• Kontaktit on hyvät ja melko varmat: puomilla tai A:lla vain yksi kontakti"virhe" (=ei oikea virhe, vaan minun kriteerieni näkökulmasta virhe). Tämä ensimmäisessä kisassa, jossa palautin koiran heti kontaktille, eikä toista ole tullut. Toki harjoituksissa, kun "haastan" koiraa ja vaikeutan suorituksia, virheitä pääsee tulemaan, mutta se kuuluu varmasti asiaan. Omaan johdonmukaisuuteeni olen tosi tyytyväinen ja yritän pitää siitä kiinni! Ylösmenokontakteja tosin pitää vähän seurata, sillä välillä Tinka alkaa pidentää laukka-askeltaan aika uhkaavaksi...

• Keinu alkaa nyt loppukesästä tuntua hyvälle ja varmalle. Siinä on ollut vielä kesänkin mittaan epävarmuutta, mutta nyt sekä minä että koira aletaan luottaa, että homma toimii. Kaikilla kontakteilla olen muutenkin alkanut luottaa koiraan ja relaamaan enemmän: en enää karju koiralle kuin mielipuolinen peläten sen loikkaavan kontaktilta alas. :)

• Kepit on hyvät ykkösluokkaan ja vielä kakkosiinkin. Pujottelutekniikka on Tinkalla mielestäni tosi hyvä. Mutta tulevaisuutta ajatellen itsenäisyyttä tarvitaan vielä lisää. Etenkin niin, että koira malttaa pysyä kepeillä kun ohjaaja ottaa etumatkaa. Sivuetäisyys ja taakse jättäytyminen sekä aika monipuoliset leikkaukset toimii jo, kunhan rytmitys on kunnossa. Vaikeimmat avokulmat (yli 90 astetta) pitää myös saada varmemmiksi ja itsenäisemmiksi.

• Tinkan hyppytekniikka on ollut kisasuorituksissa mielestäni aika hyvää. Etäisyyden arvio, laukka-askelten rytmitus, painon siirto yms. näyttä hyvältä. Oikeastaan vain räikeät ohjausvirheet on tiputtaneet rimoja. Harjoituksissa rimoja tulee enemmän alas, kun radat on vaikeampia. Tämä johtuu varmasti niin koiran kuin ohjaajankin harjoituksen tarpeesta...

• Ohjaajalla on keskitymisessä paljon parannettavaa! Mutta fiilis kahdella eilisellä radalla enteilee hyvää: Keskity jatkossakin huolella SUORITUKSEEN!
• Omissa ohjaustaidoissa huomio pitää nyt suunnata perusasioihin: ohjauslinjoihin ja rytmitykseen. Ne on olleet pahimmin hukassa.

Nyt muutamasta viime kisasta etenkin henkisesti oppineena, päätän virallisesti unohtaa nousu- ja tulostavoitteet, ja alan keskittyä vain hyvien ratojen tekemiseen! Meidän uusi tavoite onkin tehdä siistiä ja hyvää rataa, jossa näkyy toimiva yhteistyö - ja se että niin koiralla kuin OHJAAJALLAKIN ON HAUSKAA! :)

Lopuksi Tinka vielä esittelee kuinka A:n harjan yli oikein kuuluu loikata. :D

Maijun Tim ;) oli ottanut Tinkasta söpön kuvan, kun Tinka oli hoidossa:

Koira palautettiin (pyynnöstäni) karvattomana, joten nyt Tinkan habitus on taas aika erilainen. Tinka mukana sain pariksi päiväksi myös Hipin hoitoon. Nämä kaksi sankaria oli kyllä aika hauska parivaljakko yhdessä! <3

Tinka oli muuten keväällä päässyt ottamaan vähän turhan paljon painoa. Se painoi välillä 12,7 kg ja näytti kyllä agilitykoiraksi jo vähän pullealle. Huomasin itse vasta, kun sain pari vihjettä... En ollut jotenkin tajunnut, että sille on alkanut ruoka maistua, eikä sen voi enää antaa itse säännöstellä ruokamääräänsä. Sitten aloin vähän katsoa sen syömisiä, ja nyt se on taas itselleen hyvillä 11,5 kg:n hujakoilla. :) Pieni painohan tuo vesikoiralle on, mutta niin on pieni tämä koirakin. Oikeasti sillä ei enää kylkiluut ihan selvästi tunnu jos menee 12 kilon yli.

Muitakin päivityksiä pitäisi jaksaa kirjoitella, mutta jotenkin kesä on mennyt kaikessa muussa. Parissa HAU-openissa käytiin hakemassa niin virallinen kuin epävirallinenkin hylätty. Muuten agilityn suhteen on eletty hiljaiseloa. Tällä viikolla pitäisi taas aloittaa treenaaminen ja seuraavat kisat on parin viikon päästä. Siitä alkaen kisoja onkin aika paljon tarjolla. Toivottavasti voitaisi syyslukukausi aloittaa sitten jo 2.luokalla... ;)

Tinkan ja minun kesäloma on alkanut varsin aktiivisissa merkeissä! Tuntuu jopa, että Tinka olisi ihan tyytyväinen jos voisin mennä heti takaisin töihin, että kotona olisi lepäilyrauhaa. ;) Kisaputki, maalaustalkoot, muuttaminen ja muutenkin aktiiviset päiväohjelmat sekä vielä viikonloppu hoidossa Pinta-vesikoiran luona ovat saaneet aikaa melkoisen väsyneen pienen koiran. Samaa rumbaa Tinkan "harmiksi" vielä jatkuu, koska tiedossa on vielä niin uuden kuin vanhankin asunnon kuntoon laittamista, koiratreffejä, treenejä, mökkeilyä ja ehdottomasti aktiivisempaa lenkkeilyä. Eiköhän tämä ohjelma ole kuitenkin ihan Tinkan makuun. Huomaa kuitenkin hyvin, että se on ihan tottunut olemaan päivittäin yksin noin  8 tuntia. Itselle on outoa nähdä koiran lepäävän ja nukkuvan tosi paljon, koska työarkena sen ei näe juuri omaan petiin menevän...

Viime viikolla käytiin Tinkan kanssa myös fyssarilla. Edellisestä käynnistä oli ehtinyt kulua jo vähän turhan pitkä aika, mutta onneksi suurempia ongelmia kropasta ei kuitenkaan löytynyt. Takapää oli Tinkalla melkoisen jumissa, mutta vetryi hyvin hoidon aikana eikä uusintakäynnile heti perään ole tarvetta. Tuo takapään kireys ei nyt ollut mikään ihmekään, koska agilitytreeneissä ja kisoissa sitä on todellakin käytetty! ;) Pitäisi vain itsekin aktivoitua venyttelyissä.

Kohta Tinka saa nousta aamupäiväuniltaan ja suuntaamme juoksulenkille sateeseen. Lenkistä ei välttämättä tule kyllä mikään rentouttava, koska todellisena vesikoirana Tinka VIHAA sadetta ja on silloin aina todella surkea juoksukaveri!

Nyt on sitten Tinkan ja minun kisauran aloitus seitsemän kisan putkella hoidettu. Tavoitteeseen asti ei päästy, eli ollaan edelleen ykkösluokassa. ;) Tilillä on kuitenkin kaksi voittonollaa. Lisäksi pari rataa oli aika lähellä nollatulosta ja pari oli sitten jotain ihan muuta. Mutta ihan hyvä saldo aloitukseen joka tapauksessa.

Tässä ensin yleishuomiot helatorstain radoilta:

• Ohjauslinjat oli pääosin siistit ja kaikki rimat pysyivätkin kauniisti kannattimissa! :)
• Olin tyytyväinen meidän kontakteihin (keinua lukuunottamatta!). Ne oli täysin tämän hetkisen osaamisen mukaiset. Itsenäisyyttä pitää kuitenkin saada lisää. Treeniä, treeniä...
• Keinun mokat otti päähän! Ensimmäisellä radalla en kertonut riittävän selvästi, että ollaan menossa keinulle ja toisella liioittelin aika rankasti. Vahvistettava keinun ja puomin erottamista, ettei erottelu perustuisi vain ohjaajan karjumiseen.

Sitten vielä muistilistat koiralle ja ohjaajalle jatkoa ajatellen:

• Laura: Käsien ei tarvitse ohjatessa koskaan nousta hartialinjan yli. Älä jännitä niin paljon, että jalat on spagettia. Valssi on hyödytön ohjaus, jos sen aloittaa, kun koira on jo ilmassa.
• Tinka: Pysy lähdössä! (ks. viimeinen rata)

2.6.2011 A-kisa, Agilityrata Tuija Kokkonen: HYL

Hauska rata, joka kaatui meillä keinulle. Koira luuli kai putken ja hypyn jälkeisellä suoralla linjalla tulevansa puomille, eikä saanut pysähdyttyä. Uusin esteen, mistä hyl. Tämän jälkeen rata oli sähläystä. Hirveää kädet taivaassa -ohjausta, kun yritin saada koiraa irtoamaan ilmeisesti jonnekin yläilmoihin putken sijaa. ;) Oma liikkuminen oli aivan hirveää muutenkin, kun jännitin tällä radalla kaikkein eniten. Hienoa radalla oli, että selviydyttiin pyödästä virheittä! Olin jo luovuttanut, kun näin pöydän radalla, mutta pari harjoitusta juuri ennen rataa auttoi. Pöytä oli kyllä erittäin armeliaassa paikassa... Monellakaan ei tullut virhettä. Keinua sen sijaan moni muukin luuli puomiksi ja hurjankin näköisiä lentokeinuja tuli tosi monta.

2.6.2011 B-kisa, Hyppyrata Heidi Viitaniemi: 0 vp, 1. sija

Helppo rata, mikä meni hienosti. Yksi kaarre valui pahasti myöhässä olleen valssin takia. Yhden hypyn jälkeen pidätin hengitystä, kun kuulin koiran kynsien osuneen rimaan. Rima pysyi kuitenkin kannattimissa ja päästiin nollalla maaliin. 

2.6.2011 C-kisa, Agilityrata Tuija Kokkonen: 5 vp, 4. sija

Tämäkin rata kaatui keinuun. Keinu oli samassa paikassa kuin edellisellä agilityradalla ja olin päättänyt tällä kertaa kertoa koiralle TODELLA selvästi, että ollaan menossa keinulle. No, se meni aika pahasti liioitteluksi ja koira hyppasi pois keinulta. :( Siitä vitonen ja keinu uusiksi. Otti päähän tosi paljon! Muuten olin kyllä rataan aika tyytyväinen. Ohjauslinjat meni hyvin keinulle asti. Olin jännittänyt paria kohtaa, missä olisi ollut paikat omille "tyyppivirheilleni", joiden seurauksena koira tiputtaa riman. Näistä kuitenkin selvittiin kunnialla.

Viikonloppuna Tinka on ollut "apurina" kanssamme maalaushommissa. :) Se on kyllä hauska koira, kun on joka paikassa mukana niin iloisena. Nyt pari seuraavaa päivää Tinka hengaa muuttopuuhien keskellä. Vilho oli myös viikonloppuna mukana maalauspuuhissa, kun vanhempani olivat auttamassa. En muista olenko blogissa kirjoittanutkaan, mutta Vilho siis asustaa nykyisin enimmäkseen vanhempieni luona, kun Tinkan ja Vilhon keskinäinen elely ei ole aina sujunut ihan sopuisissa merkeissä. Nyt viikonlopun ne oli kuitenkin aivan ylimpiä ystävyksiä! Tinka jopa pussaili Vilhon suupieliä minkä kerkesi ja Vilhon mielestä Tinkan pylly tuoksui ihanalle, vaikka juoksuista ei ole tietoakaan. :D

Nyt on Tinka ja minun toiset startit takana. Kilpailut oli Stadi Gamesit, jotka pidetiin poikkeuksellisesti Purinalla. Eilisille radoille en päässyt, joten meille tuli vain 1-päiväiset SG:t. Näissä kisoissa tulossaldo oli joka tapauksessa viime viikkoa parempi: nollavoitto ja vitonen. :)

29.5.2011 Agilityrata, Rolf Graber: tulos 0, 1.sija

Ensimmäinen rata oli hauska aglityrata. Tinka otti kontaktit paljon paremmin ja itsekin pidin pään kylmänä ja seisotin koiraa kontakteilla varmaan pari sekuntia jokaisella... ;) Puomin eteen meillä tuli vähän pyörähtelyä, kun olin itse ohjaukseni kanssa myöhässä ja yritin korjata tilannetta huutamalla koiran nimeä... :( No, tuomari oli lempeällä tuulella eikä antanut tästä kuitenkaan kieltoa. Kun puomin kontakti oli otettu kunnolla, aloin jo mielessäni keitellä nollakahveja. Onnistuin kuitenkin vielä keskittymään viimeisiin esteisiin ja nollahan sieltä tuli! :D Loistava fiilis. Aika ei ollut varmaan mikään paras mahdollinen, kun seisotin kontakteilla niin kauan ja tuli vielä se pyörähtely ennen puomia. Voitto kuitenkin tuli, kun kukaan muu medi1-luokkalainen ei tainnut saada 0-tulosta.

29.5.2011 Hyppyrata, Marja Lahikainen: tulos 5, 4.sija

Hyppyrata oli mielestäni myös hauska. Se meni ohjauksellisesti sujuvasti kepeille asti. Tähän mennessä Tinka oli vain valitettavasti tiputtanut muurin palikat. :( Mielestäni en tehnyt siinä mitään, mikä olisi sotkenut koiran hyppäämistä ja väittäisinkin, että kyse oli tällä kertaa koiran arviointivirheestä. Hyppyharjoituksia siis tarvitaan! Keppien jälkeen oma ajatus katkesi sekunniksi, mutta sain kuitenkin korjattua tilanteen ja koiran oikealle radalle, tosin pienen kaarteen kautta. Tämä kuitenkin kostautui vielä seuraaville esteille ja olin pahasti jäljessä. Suunniteltu sokkari putken jälkeen piti vaihtaa takaaleikkaukseksi seuraavalle hypylle. Kaarre valui tosi pitkäksi, mutta kuitenkin selvitettiin rata puhtaasi maaliin asti. Tämä olisi ollut kyllä ihan hieno rata ilman pikkuvirheitä koiralta sekä ohjaajalta. Hauska yksityiskohta tältä radalta oli, että nopein aika meni toiselle espanvesikoiralle (29,72) ja meillä oli toisiksi nopein aika (29,73)! :D

Yleishuomioit tältä päivältä: Oma olo oli tosi varma ja rauhallinen. Tällä kertaa en ollut yhtä "nöyränä" liikkeellä kuin viime kerralla! Nyt olin nimittäin selvästi hakemassa nollia enkä kisakokemusta! :D Se kannatti. Fiilis oli paljon parempi, samoin varmuus ja luotto sekä omiin että koiran taitoihin. Päättäväisyyttä oli varmasti paljon enemmän ja sitä Tinkan kanssa tarvitaankin. Nyt vain samoilla fiiliksillä ja psyykkauksilla seuraaviin kisoihin helatorstaina.