Kiirettä pitää edelleen ja tuntuu, ettei mihinkään ole tarpeeksi aikaa! Agilityrintamalla on kuitenkin ollut kohtuullista aktiivisuutta. Viikkotreenien lisäksi ollaan käyty muutamissa kisoissa (vieläkään ei sitä viimeistä nousunollaa, mutta pari 2. sijaa vitostuloksella) ja koulutuksissa (Vapun hyppytreeneissä ja seuran järjestämässä lisäkoulutuksessa Teemu Linnan opissa).

Minulla meinaa olla ilmassa taas pientä agilitymasennusta ja turhautumista... :( Pääsääntöisesti saadaan tosi positiivista palautetta (etenkin Tinka!) ja toki siitä tulee hyvä mieli. Mutta... Nuo meidän kisatulokset! Ensimmäisessä kuudessa kisassa tuli 2 voittonollaa, mutta sen jälkeen tulokset on olleet ihan surkeita. Kisoja takana "jo" 21, joista hylkyprosentti nousee melkoiseksi. Toki joukossa on ihan makeitakin ratoja, jotka on menneet pieleen vai ihan pikkuvirheistä. Tinka kun ei anna anteeksi mitään pikkuvirheitä, vaan tekee heti omat ratkaisunsa jos ohjaaja on hakusessa. Yritän tsempata itseäni sillä, että me ollaan kyllä ihan lupaavia, kunhan saadaan särmät hiottua kuntoon. Mutta saadaanko me koskaan? Nyt tuntuu ainakin, että näitä pikkuvirheitä voi tulla loputtomiin. Jos itse joskus onnistunkin saamaan keskittymisen kuntoon, niin sitten koira menee ja mokaa hyppytekniikassa tai estesuorituksissa. :( Huoh.

Kohta Tinka aloittaa varmaan juoksunsa ja sitten me saadaan ottaa hetkeksi vähän etäisyyttä agilitystä. Jos tauon jälkeen vaikka onnistuttaisi palaamaan asiaan paremmilla tuloksilla.

Laitetaan loppuun vielä yksi hyvänmielen kisavideopätkä HSKH:n kisojen hyppäriltä parin viikon takaa. Hyvänmielenrata tämä oli siksi, että oli taas ilo katsella Tinkan vauhtia! Etenemäksi se sai aika komean 5,35. Rata oli kyllä nopea ja suoraviivainen. Pari ohjausvirhettä radalla tuli, mutta tällä kertaa ne ei johtaneetkaan hylkäykseen. ;) Toinen ohjausvirhe tiputti rima ja valutti kaarroksen, toisessa pelkästään valui kaarre. Tuon radan jälkeen me ollaan Teemu Linnan opissa harjoiteltu vähän valssaamista, joten aivan noin surkeaa valssia ei enää saisi jatkossa tulla. Myös siihen olen kai vähän onnistunut tuon jälkeen kiinnittämään huomiota, ettei ohjaukseni näyttäisi siltä että viittaan (ks. esim. loppusuora)! ;) Paniikkitilanteissa käsi kyllä lennähtää korkeuksiin edelleenkin... Mutta pikkuhiljaa.