Joo ei olla laitettu vielä kisailmoja menemään... Enkä tiedä laitetaanko koskaan tätä menoa! :( Edellisen kirjoituksen jälkeen on nimittäin tunnelmat agilityssa vaihdelleet äärilaidoista toiseen. Muut treenit on kai mennyt ihan hyvin (olempa käynyt myös sporttikoirahallilla Niinun koulutuksessa Hipin kanssa), mutta esteopetuksen suhteen ryven taas pohjamudissa. On nimittäin alkanut tuntua, että edellisen kirjoituksen päivä jääkin historian kirjoihin ehkä ainoana päivänä, kun Tinka on suorittanut kepit ja keinun oikein!

Kepit ei vaan kuitenkaan tunnu edistyvän. Ne on ollut ties kuinka pitkään siinä vaiheessa, että vain viimeisiin keppeihin tarttee verkot. Mutta kun ne ottaa pois, voi virhe tapahtua missä tahansa keppivälissä. Huoh! Uusin teoriani on, että Tinka fokusoituu koko pujottelun ajan lopussa oleviin verkkoihin ja siksi saattaa seota missä tahansa kohdassa, kun ne ottaa kokonaan pois. Seuraavaksi kokeilenkin, mitä tapahtuu kun verkot on rullalla keppien lopussa ilman, että ne on edes kiinni kepeissä. Jos toimii, niin sitten alan häivyttää rullia aina kauemmas ja kauemmas. Kun tämä on kokeiltu, niin multa taitaa olla ideat loppu tämän metodin kanssa!

Keinussa sitten puolestaan on menty ehkä noin kaksi kuukautta takapakkia! En tiedä miksi. Ehkä se hieno itsenäinen keinusuoritus oli vielä Tinkalle liian jännittävä. Nyt sitten ollaan tehty kolistelua aina aluksi helposti ja sitten oon nostanut lopulta keinua jonnekin puolivälin paikkeille. Tämä toimii ihan ok. Myös keinun päähän juokseminen sujuu hyvin, kun keinu on tuettu siivekkeillä. Mutta jos yrittää tehdä keinua "tavallisesti" niin, että hidastaisi laskeutumista ja pehmentäisi kolahdusta, Tinka saattaakin alkaa himmata päähän juoksemisessa tai hypätä pois keinulta laskeutumisen aikana. Keinun suhteen en kuitenkaan ole vielä epätoivon vallassa, sillä tiedän kyllä miten etenen. Mutta turhauttaa silti, kun luulin, että keinun opettelu ei olisi mikään kauhean iso numero.

Super-hyvän-mielen-treenit oli sitten puolestaan perjantaina kun Vainion Jouni koulutti pientä porukkaa HAUlaisia teemalla linjat, ajoitus ja rytmi. Treenit ja Jounin tapa kouluttaa sopi mulle tosi hyvin! Treeni meni tosiaan hyvin, ja sain huomata, että ei Tinkankaan ohjaamisessa ole mitään kiireen tuntua, jos tietää mitä tekee. Tinka sai kovasti kehuja ja pärjäsi loistavasti porukan mukana, vaikka kaikki muut oli kisaavia, puolet kolmosluokassa. Sehän toki on ihan tavallista, että Tinka on hyvä ja saa kehuja, mutta lisäksi hyvää mieltä toi se, että minäkään en tainnut olla näissä treeneissä ihan surkea. :) Ensi perjantaina Jouni vetää vielä toiset treenit. Treenit tuli myös videolle, ja jos vain osaan, voinkin ehkä julkaista blogissa myös elävää kuvaa kunhan saan viedot itselleni...

Hyppytekniikasta ollaan myös tehty taipumisharjoituksia, ja ne sujui mielestäni hyvin. Ja ainakin innokkaasti. Pitäisi saada vielä joku kaveriksi katsomaan vähän miltä homma näyttää. Itse kun koiraa on samalla niin vaikea katsoa. Näitä pitäisi ottaa myös videolle, jos vain joku videokamerallinen lähtisi joskus hyppimään mun kanssa. Yritän pitää hyppyjumppaa säännöllisessä treeniohjelmassa, koska se on tosi tärkeää ja hyödyllistä. Talvella meille on sitten suunnitteilla taas jatkoa hyppyharkkoihin Vapun valvovan silmän alla. :)

Lähipäivinä vielä ehkä luvassa jokunen kuva karvansa menettäneestä naku-Tinkasta. Reppana on pihalla välillä ihan viluissaan, kun ajelin sen ihan nahkaksi. Mutta nyt saa sitten kasvattaa karvaa talveksi ja lupaan, että ajelen sen vasta keväällä seuraavan kerran.