Viikonloppuna hypittiin kaksi päivää oikein urakalla meidän seuran (tai vielä tarkemmin sanottuna, minun) järjestämässä Vappu Alatalon hyppyseminaarissa. Ja opittiin mm., että seuraava kuva ei ehkä edusta optimaalista hyppysuoritusta. :D

Ensimmäinen päivä oli perusharjoituksia, toinen päivä etäisyyden arviointia ja vielä on kolmas taipumiseen keskittyvä päivä tulossa parin viikon kuluttua. Ja kyllä oli opettavaista! Ja ihmeellistä miten joku voi niin taitavasti nähdä ja tulkita koiran hyppyasioita. Tinkan hyppytekniikka, kroppa tai sen käyttö ei saanut mitään ihmeempiä "tuomioita" (huom! ylläoleva kuva ei ole otettu seminaarin harjoituksista...), mutta toki hyviä neuvoja ja harjoituksia saatiin treenipakkiin vaikka millä mitalla!

Tinka oli tapansa mukaan taas varsinainen kuumakalle, ja hyppäämisen lisäksi tehtiin myös hommia ihan malttamisen ja keskittymisen kanssa. Hyvällä menestyksellä. Vappu totesikin Tinkan suoritusten jälkeen mm. "Mahtava draivi tässä kaverissa" ja "Mitä sikailevampi vesiäinen, sen paremmin se menee".

Tinkalla tosiaan oli meno ja räksytys päällä, ja vähän jännitin saako se koottua nuppiaan riittävästi, että pystyy keskittymään. Nameja se ei esimerkiksi meinannut suostua syömään, kun yritin sillä palkata lähdössä pysymistä. Tuijotti vain maanisena leluaan. Tästä Vappu oli sitä mieltä (ja olen kyllä ihan samaa mieltä itsekin), että jos koiralle tarjotaan palkaksi namia, niin senhän on otettava se. Jos ei huoli, on se koiran päätös olla tekemättä yhdessä hommia. Mentiin sitten vähän sivummalle, että koira saa rauhoituttua sen verran, että pystyy syömään. Sitten uusi yritys ja johan kelpasi nami lähdössäkin. Ja tästä lähtien lähtöjä niin, että vasta sitten mennään kun pystyy syömään namin. Nami rauhoittaa sopivasti sen verran, että palauttaa aivotoiminnan tämän tohelon päähän! :D Mutta voin kyllä sanoa, että menoa se ei rauhoita tippaakaan!

Hyppytreeneissä Tinkan kuumuus toi haastetta myös siihen, että se meni targetille aika rajusti "tappamaan" leluaan. Lelu laitettiinkin osassa harjoituksissa ämpärin taakse piiloon, millä ongelma korjaantuikin. Palkatessa minun pitää myös muistaa pitää käsi alhalla, korkeintaan polven korkeudella, ettei koira väännä niskaansa liikaa kun taistelee lelustaan.

Yleisesti Tinka keskittyi kyllä aina itse hyppäämiseen tosi hyvin ja päässä raksutti selvästi. Käyttää kuulemma myös takapäätään hyvin ja tehokkaasti. Ja Tinkalta voi odottaa myös tehokkaita laukka-askelia etäisyyden arviointiharjoituksissa, kun sillä on niin voimakas pyrkimys eteenpäin ja vahva takaosa. Jonkin verran otti nyt kumminkin turhia laukka-askelia, mutta varmaan löytää kyllä itse tehokkaimman tavan kun aletaan treenata näitä enemmän. Okserimaisia harjoituksia kannattaa Tinkan kanssa myös tehdä, että hyppää voimakkaammin eteenpäin ja kiinnittää huomiota hyppyihin kun ulkoasu on outo.

Viikonlopun aikana tuli hyvä muistutus myös lähtörutiineihin... Vaikka meillä on pitkään ollut lähtörutiinit tosi hyvällä mallilla, nyt viikonlopun aikana Tinka kumminkin varasti kahdesti! Tinkan kanssa lähdössä pysyminen ei siis ole mitenkään itsestään selvää vaan siitä pitää muistaa palkata ja sitä täytyy vaatia todella johdonmukaisesti.

Paljon siis opittiin asioita, tässä mainittuna vain murto-osa. Saatiin roppakaupalla treeniohjeita, valmiita harjoituksia, vinkkejä koiran syvien lihasten kehittämiseen ja lihashuoltoon muutenkin, tietoa juuri oman koiran vahvuuksista ja kehittämisalueista... Ja näitä yritetään nyt pitää treeniohjelmassa ahkerasti mukana.

Ja saipa Tinka viikonlopun aikana myös ikioman kisakirjankin... Enää puuttuu sen varmennus ja kisaamiseen tarvittavat taidot! :D