Tinkan ensimmäisen vuoden touhuja

Päätin kasata tälle sivulle kertomuksen Tinkan elämän ensimmäisen vuoden iloista ja ihmetyksistä. Aina nostalgian ja muistojen nostaessa päätään sivu päivittyy kenties lisää...

Tinka on ollut koko ensimmäisen elinvuotensa maailman hyväntuulisin perron alku! Se on todella vilkas ja energinen. Tinka on suhtautunut kaikkeen todella avoimesti ja se rakastaa ihmisiä ylikaiken! Tinka on kulkenut koko ajan mukana kaupunkielämässä: raitiovaunuissa, metroissa, busseissa, ostoskeskuksissa... Ja ollut joka paikassa aina kuin kotonaan. Toki vuoteen on mahtunut mörkövaiheita ja monetkin jutut on aiheuttanut välilä harmaita hiuksia. Kokonaisuudessaan elämä Tinkan kanssa on ollut kumminkin äärettömän MUKAVAA JA VAUHDIKASTA, mutta kuitenkin aika helppoa. Tinka on ollut minulle ihan unelmien koira!

Taisin tavata Tinkan ensimmäisen kerran kun se oli vain päivän ikäinen. Äiti Hippi päästi minut coolisti moikkaamaan pentuja, eikä tuntunut stressaantuvan tippaakaan. Huomasi, että sen oli hyvä olla kotona pentujen kanssa ja se suhtautuikin kaikkeen tosi luottavaisesti. Hippi oli huolehtivainen, mutta rento koiraäiti. Se loi pentujen elämälle kyllä aivan mahtavan pohjan ja antoi niille hyvän mallin.

Aika pieni vauva

Vierailin pentujen luona jatkuvasti koko sen kahdeksan viikon ajan mitä pennut Maijun ja Timin luona asuivat. Varmasti täysin rasittavuuteen asti! Mutta kiitokset Maijulle, että kärsivällisesti päästit minut aina ihastelemaan pikkuisia. Ja kai minusta siinä vaiheessa oli vähän apuakin kun pennut alkoivat olla vilkkaita ja kaipasivat paljon toimintaa ja ulkoilua.

 

Muistelisin (mutta en kyllä oo varma), että tämä kuva on otettu sinä päivänä, kun sain tietää, että tämä pentu muuttaa mun luo! Olisko T joku 4-5 vko vanha. Ihana pentu! 

Pöydällä olemista on pienestä pitäen harjoiteltu kuten agilitykoiran kuuluukin, ei seisten vaan maaten...

Pentujen ensimmäisiä ulkoilureissuja (joilla tytöt oli TODELLA nössöjä!).

Pentueen tytöille nämä ensimmäiset ulkoilukeikat oli tosiaan varsin jännittäviä. Ensimmäinen ja muistaakseni toinenkin ulkoilu istuttiin vaan meilkein koko aika vinkuen. Samaan aikaan pojat paini ja juoksi onnellisena. Jollain myöhemmällä ulkoilureissulla tytöille aiheutti ahdistusta puolestaan pinnan muutokset. Mutta eipä mennyt kauaa, kun ulkoa ei enää ahdistuksen aiheuttajia löytynytkään ja menosta tuli sen mukaista!

Tässä ehkä 5-6 viikkoinen reipas ulkoilija

Ja tokihan ulkoillessa pitää välillä lepotauko ottaa

Tinka ja jompi kumpi ruskeista veljistään

Sitten 8-viikkoisena heti pentutarkastuksen jälkeen vapun kynnyksellä hain Tinkan kotiin. Tinka oli heti ensi hetkistä alkaen tosi reipas ja asettui heti taloksi. Se ei ihmetellyt tai arastellut yhtään, vaikka vastaanotto ei Vilholta ollut ehkä kovin lämmin. Tinkan ja Vilhon yhteiselon alkoikin Vilhon puolelta kireissä merkeissä, mutta kyllä ne onneksi alkoivat pian tottua toisiinsa. Niiden välit kehittyi heti alusta alkaen huomattavasti paremmin kuin osasin kuvitella. Olin ehkä varautunut pahimpaan, sillä Vilho ei ole koskaan tykännyt toisista koirista (kun en ole sitä niihin riittävästi totuttanut!) ja lisäksi se on aina ollut tosi mustasukkainen minusta toisten koiren suhteen. Vilho sopeutui Tinkaan kuitenkin suhteellisen hyvin jo lyhyessä ajassa. Ja pitemmällä aikavälillä katsoen Tinka on tehnyt todella hyvää Vilhon suhtautumiseen toisia koiria kohtaan. 

Tässä Tinka on asunut meillä n. viikon ja Vilhon ilme kertonee kaiken tarvittavan siitä mitä mieltä se on uudesta "ystävästään"

 

n. 9 vko karhunpoika

Tinka nukkuu ja taustalla näkyy "haamu-Vilho"

Koiranpennun nukkumisasentoja vol. 1

Koiranpennun nukkumisasentoja vol. 2

 "Aglityuransa" Tinka aloitti jo pari päivää kotiutumisen jälkeen. Se tuli hallille mukaani, kun lähdin kouluttamaan. (Tai totuuden nimissä on myönnettävä, että taisin enemmänkin paijailla pentua kuin kouluttaa muita...) Ihan pikkuisesta asti Tinka on siis saanut pöyriä ja leikkiä hallilla. Ja hyvin se on siellä viihtynyt alusta asti. Ei ole jännittänyt tippaakaan. Ensimmäisillä kerroilla on alun ihmettelyn jälkeen käynyt nukkumaan tyytyväisenä. Ja aika pian alkoi nukkumisen määrä vähenemään ja riehumisen määrä lisääntymään! Halli on siis aina ollut sille hauskanpitopaikka, missä saa riehua ja painella täysillä. Ja pikkuhiljaa siihen on sitten otettu agilityä mukaan. Ja nopeasti neitokainen kyllä syttyi lajiin. Katsotaan, mihin se sitten aikanaan johtaa...

Tinka on ensimmäisellä rokotuskäynnillään 12 viikkoisena painanut 5,4, kg ja noihin aikoihin säkäkorkeus on kotimittauksien mukaan ollut n. 31 cm. Seuraavalla rokotuskäynnillä 16 viikkoisena painoa on ollut 7,55 kg ja säkäkorkeus edelleen n. 31-32 cm. Tinka oli molemmilla rokotuksilla yhdessä veljensä Tonton kanssa ja eläinlääkäri olikin siis super-hauska paikka, missä sai riehua veljen kanssa! Piikkejä Tinka ei edes huomannut. :)

Ihan pentuajasta alkaen Tinka on tavannut niin äitiään Hipu-Luuta ja veljeään Tonto-Tomppelia säännöllisesti. Ne onkin ihan Tinkan lempiystäviä! Vaikka Hippi pitääkin Tinkaa aina kovassa kurissa ja nuhteessa. Tinka ei ole tästä kuitenkaan koskaan hätkähtänyt tippaakaan, vaan riehuu onnelisena ja antaa äidin "kurittaa". Se menee oikein kerjäämään, että Hippi laittaisi sen matalaksi ja antaisi vähän hammasta kaulaan... :D Sitten voidaan taas mielistellä hulluna ja aloittaa sama riehunta.

Äiti ja tytär. Tinkalla ikää n. 12 vkoa. Oltiin Mustikkamaalla Maijun ja Hipin kanssa.

Tinka saa pian tuntea nahoissaan mitä mieltä äiti on keppiensä päällä makoilusta...

Voi miten juokseminen onkaan kivaa!

Pikku-Hyrrä

"Jaahas, vai on hiekkaa kuonossa! No, nuolaistaan pois."

Nätti-Tinkerbell

Tinka pääsi ensimmäisen kerran turkistaan eroon kesäkuun alussa reilun kolmen kuukauden ikäisenä, kun olin vanhempieni luona Imatralla käymässä. Samalla reissulla Tinka koki myös ensimmäisen kaukojunamatkansakin, mikä meni oikein hienosti. Turkin ajelu puolestaan ei mennyt yhtä hienosti... Aikaa meni kokeneelta trimmaajaltakin pari tuntia ja Tinka jaksoi ripuilla ja panna vastaan koko ajan. Päätä ei koneella saatu juurikaan ajeltua vaan sakset piti ottaa avuksi. Uuden lyhen turkin kanssa Tinkasta oli ajelun jälkeen kumminkin ihanaa juosta pitkin pihaa. Ja minusta tuntui, että sille olisi tullut vielä entistä enemmän vauhtia ja energiaa!

Voi ei mikä söpöys siitä tulikaan!

Tinka vaanii ja on valmiina hyökkäykseen. Kohteena on Vilho-parka...

Ja takaa-ajon jälkeen saalis saavutettu!

Tinkan ensimmäinen kesä sujui vesileikkien suhteen vähän epä-vesikoiramaisissa merkeissä. Tinkalla jäi uimamaisterin kunniakirja nimittäin saavuttamatta. Sen sijaan Tinka osoitti olevansa erinomainen kelluja! Siinä vaiheessa kun jalat ei enää ylttäneet pohjaan, Tinka laittoi kaikki raajansa sivuille ja kellui. Vedessä lutraaminen oli Tinkasta huippu-hauskaa ja rantaan oli päästävä aina kovaa vauhtia. Uiminen jäi kuitenkin pariin kauhaisuun.

Tässä esimerkki Tinkan käsityksestä vesileikkien suhteen. Kellunta ei ole valitettavasti ikuistunut kameralle...

Heinäkuun puolivälissä Tinka tapasi veljensä Totoron ensimmäistä kertaa pentuajan jälkeen. Leikit alkoi kaksikon kesken välittömästi ja riemua riitti.

"Oi pure korvaan mua..."

Taistelevat metsot. Vai oliko se vesikoirat.

Pitihän sitä rauhoittua myös yhteiskuvaan, mutta kameraan katsominen yhtäaikaa ei ollut mahdollista.

 

 Laiturikoira

Koko ensimmäisen vuoden (ja sen jälkeenkin) vakiotreffipaikkana Tinkalla on ollut niin Tonton kuin Hipinkin kanssa Hietsun lähistö. Seuraavassa muutamia kuvia syyskuulta n. 7 kk vanhasta Tinkasta Hietsun suunnalla. Tässä vaiheessa Tinkalla on muuten ollut kotimittauksilla painoa n. 11 kg ja säkäkorkeus n. 39 cm.

Lentävä espanjalainen eli Tinka Tonto-veljen kanssa riehumassa

Lelun kanssa juokseminen on sitten kivaa!

Miten niin kuuma!?

 

Punkkari käpylehmä

Särmä ekaluokkalainen

Syksyllä Tinka korkkasi "Little miss sunshine" -uransa osallistumalla Kaapelitehtaalla pentunäyttelyyn yhdessä Tonto-veljensä kanssa. Kaksikko oli kisan ainoa vesikoira edustus. Tonto valittiin kehittyneempänä (ja upeasti esiintyvänä!) paremmaksi eli ROP-pennuksi (ja lopulta Tonto nousi vielä koko näyttelyn toisiksi komeimmaksi eli oli BIS-2!) ja Tinka oli VSP. Tässä arvostelu:

8.11.2009 Helsinki, Kaapelitehtaan pentunäyttely Tuomari Eeva Anttinen

Feminiininen, mittasuhteet oikeat. Oikea linjainen pää, kuonossa saisi olla lisää pituutta. Riittavän tilava, mutta matala runko. Sopivat raajojen kulmaukset edessä. Niukat takakulmaukset. Hyvät käpälät. Normaalit liikkeet. Oikealaatuinen karvapeite.

VSP-pentu, KP

Pentunäyttelyssä Tinka ja Tonto osallistuivat myös parikilpailuun, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Minä ja Anna, kokeneet näyttelykävijät, saatiin vasta paikan päällä tietää, että parikilpailu tarkoittaa, että YKSI IHMINEN esittelee KAKSI KOIRAA! Eihän tämä sisaruspari nyt todellakaan osannut esiintyä kauniisti kaksistaan ja ne koikkelehtivat miten sattuu...

Sisarukset ruusukkeineen :D

 Mieleltään chihuahua: n. 9kk Tinka nukkuu Vilhon matkustuskassi-pedissä. Ihan sopivan kokoinen peti :)

Koko kesän ja syksyn Tinkan karvaa kasvatettiin Messukeskuksen Voittaja ja Pohjoismaiden voittaja -näyttelyitä varten. Petra esitteli siellä Tinkan. Tinkalla sujui ensimmäiset näyttelyt oikein hienosti ja hyvin se handlasi myös "suurtapahtuman". Otti koko messarissa olemisen oikein coolisti, mutta ei se ihan yhtä iloinen oma itsensä ollut kuin normaalisti. Huomattavasti tavallista rauhallisempi, eli kyllä iso tapahtuma varmasti vähän ihmetytti. Mutta ei niin paljoa, ettei kehässä olisi voinut tehdä riemupomppuja ja -haukahduksia. :) Näistä espanjalainen tosikko-tuomari mainitsi myös arvostelussa...  Eikä siis meriitteinä. :( Tässä arvostelut:

12.12.2009 Helsinki, Voittaja 2009 Tuomari Carlos Fernandez Renau, Espanja

Very femine bitch, she needs to better trained for better movement and attitude, but I like her body proportions. Is in good coat conditions, but needs to mature.

JUN EH

13.12. Helsinki PMV 2009 Tuomari Vera Smirnova, Viro

Erittäin hyvä tyyppi. Vielä pentumainen juniori. Sopiva koko. Hyvät mittasuhteet. Hyvä ylälinja. Eturinta puuttuu. Runko kesken kehityksen. Hyvät kulmaukset ed & takana. Pentumaiset liikkeet.

JUN EH

Ihan totta, että Tinka oli tässä vaiheessa ihan pentumainen honkelo ilman mitään massaa ja liikkuikin koikkelehtien. Vaikka kyllä karvan kanssa Tinka näytti minusta ihan muhkealle, mutta se on tietty eri asia, mitä alta löytyi kun iski kädet turkin sekaan... Tinka näytti karvan kanssa tältä:

Heti messarin jälkeen Tinkalta lähti sitten toisen kerran elämässään turkki, kun suuntasin Maijulle ja otettiin Andis esille.

Muodikas trimmi

Kummitus? Snautseri? Mikä?

Ja jo viisi tuntia myöhemmin edessä oli tämännäköinen tyyppi:

Voiko söpömpää olla?!? Ihana Tinka

Toinen ajelu oli vielä haastavampi kuin ensimmäinen, ja Tinka vastusti etenkin pään ajelua kaikin voimin. Muutenkin homma oli hidasta jo senkin takia, että turkkia oli NIIN PALJON! Hippi oli koko ajan ylitarkastajana ja vahti ettei lapselleen tehdä pahaa... :)

Ajeltu ja ylitarkastaja operaation jälkeen

Tämä kuva on kaikin puolin ihan hirveän huono, mutta oli pakko laittaa, kun tämän oli ainoa missä näkyy hyvin tämä kohta 10 kk vanha "Whippet". Varsin laiha tapaus paljastui siis karvan alta.

Tinka ja Vilho ei tosiaan (ainakaan ensimmäisen vuoden aikana) ole tulleet miksikään sydänystäviksi. Tinkaa ei ole voinut kyllä ainakaan alkuun syyttää yrittämisen puutteesta! Tinka on yrittänyt leikkiä ja hengailla Vilhon kanssa, mutta Vilho on vaan vähän tosikko, eikä ole lämmennyt Tinkan ystävyyskutsuihin. Aluksi Tinkalla oli selvästi kunnioitusta Vilhoa kohtaan ja se uskoi Vilhoa hyvin. Mutta Tinkan ollessa ehkä reilu puolivuotias alkoivat roolit hiljalleen vaihtua. Tinka alkoi selvästi haluta nousta laumassa ylemmäs. En osaa sanoa, onko tätä tahtojen taistoa käyty vielä kokonaan loppuun ensimmäisen vuoden aikana, mutta Vilho tuntuu kyllä alkaneen "alistua kohtaloonsa". Tinka välillä kyykyttää ja alistaa Vilhoa aika törkeästi. Vilho yrittää vähän murahdella vastaan, mutta päätyy kyllä yleensä väistämään ja välillä jopa kulkemaan seiniä pitkin. :( Jännityksellä jään seuraamaan miten näiden suhde kehittyy...

Tässä erittäin harvinainen, mutta todistettavasti tapahtunut, hetki: Tinka ja Vilho nukkuu yhdessä. 

Erittäin positiivisesti on tosiaan ensimmäinen yhteinen vuosi sujunut ja elämä Tinkan kanssa on ollut ihanaa. Mutta ei tietenkään aika vain ruusuilla tanssimista. Eniten haasteita Tinkan kanssa on ollut varmaan sisäsiisteydessä (oppi lopulta tosi myöhään, vaikka alku lähtikin hyvin käyntiin) ja vieraiden (isompien) koirien jännittämisessä (mikä ilmenee rähjäämisenä). Yksinoleminen oli Tinkalle myös aluksi aika vaikeaa, haukkui ja vinkui tosi paljon. Myöhemmin sitten teki myös jonkin verran tuhojaan. Mutta kokonaisuudessan Tinka on niin maino pakkaus, että kyllä sen kanssa pulmiakin jaksaa ratkoa!