Tinkan juoksut jatkuu vielä. Minusta T on ehkä vähän rauhallisempi kuin yleensä. Johtuukohan juoksuista vai onko se muka aikuistumassa?!? No, tasapainon vuoksi meille ei muuten kuulu kovin aikuisen koiran elämää. Tinkan kanssa on nimittäin päästy takaisin perusasioiden pariin, kun T on keksinyt, että yksin ollessa mainiota ajanvietettä on haukkuminen... Eli meillä harjoitellaan yksinoloa nyt ihan alkeistasolla. Tinka jää yksin asuntoon n. 10-20 kertaa päivässä vaihtelevasti 30 sek - 10 min ajanjaksoiksi. Työpäivät se tosin on yksin ihan normaalisti. Nykyisin vaan saa oleilla koko asunnossa, kun ennen yksinolotila oli rajoitettu makkariin. (Tämän taustalla on pitkä tarina, johon liittyy portin syöminen, ruuvien pureskelu ja "PK-Hippi" yli metrin korkeiden esteiden ylityksineen.) Katsellaan, miten yksin oleskelu kehittyy. Onneksi on kivat naapurit!

Tänään treffattiin yhtä Tinkan suosikkikaveria Pinta-vesikoiraa. Niillä on hauskat jutut yhdessä! Pinta on vähän Tinkaa nuorempi, ja on hassua, kun Tinka esittää sille "isoa koiraa". Muiden koirakaverien kanssa Tinka on aina se pikku-pentu, mutta Pintalle sen pitää isotella. T on selkeästi onnessaan, kun joku on vielä "luuserimpi" kuin se itse. :D Hyvin näillä höhlillä menee kumminkin jutut yksiin. Pinta on aina vaan ihan onnellinen vaikka Tinka tylyttääkin sitä. Ne on ihan kuin Hippi ja Tinka, mutta vaan niin päin, että Tinka on tässä suhteessa se cool-tyyppi. :D Tässä kuvia riennoista Hietsussa:

 

Tinka talvi-taivaassa :)

Tinkan reitille on osunut joku epämääräinen jättiläispölypallo!

Sepä olikin Pinta-ystävä!

Jonka kanssa on hauska painia...

...loikkia....

...ja levähtää.

Tinka kiittää Pintaa hauskasta seurasta! Nähdään taas!