...päivänä, jolloin koirani Green Perry´s TINKERBELL on suorittanut yhden kerran itsenäisesti ilman apuvälineitä kepit ja keinun! Paluu agilitykentille on siis lähtenyt loistavasti käyntiin!

Olen treenannut keppejä nyt niin, että ennen ja jälkeen on ainakin yhdet hypyt vaihtelevissa kulmissa. Pujottelu meni loistavasti eilen ja tänään niin, että vain viimeiset välit oli suljettu verkoilla. Oikean aloituksen hakeminen on ollut jo pitkään tosi varmaa ja nyt rytmi on ollut muutenkin hyvä. Minusta on myös näyttänyt, että Tinka on hoksannut jo jotain eikä vain painele täysiä ilman aivotoimintaa. Tänään sitten päätin kokeilla mitä tapahtuu, jos otan kaikki verkot pois: TINKAHAN PUJOTTELI TÄYSIN OIKEIN! Ja mitkä bileet sitten pidettiinkään! Nyt jäi asia taas hautumaan ja toivottavasti edistys jatkuu samalla suuntauksella. ***sormet ristissä***

Keinun kanssa en ole kovin huolissani kehityksestä ollutkaan, mutta olen kumminkin halunnut edetä rauhassa, että saan Tinkalle alusta alkaen nopean ja hyvän tekniikan. Ollaan tehty rinnakkain kahta erilaista treeniä. Ensinnäkin keinun päähän juoksemista täysiä niin, että keinu on paikallaan kunnes koira on halutussa kohdassa keinulaudan päässä ja sitten keinu lasketaan vaihtelevalla nopeudella alas. Toiseksi ollaan tehty "kolisteluleikkiä" (kansainvälisesti hieman epäilyttävämmällä nimellä tunnettu "bang game"...) eli keinun alastulopääty lasketaan alemmas ja koira hyppää keinulaudan päälle haluttuun kohtaan kolauttaen keinun maahan. Alastulopäätyä on sitten asteittain nostettu puoliväliin asti, mistä kolaus on jo aika kova koiran hypätessä siihen. Tinka on tehnyt tätä leikkiä tosi innoissaan eikä säpsähdä kolahdusta tai liikettä. Niinpä päätinkin sitten kokeilla keinua ihan kokonaan itsenäisesti. Tinka juoksikin keinun ihan täysiä päähän, pysähtyi, kesti hienosti nopean laskeutumisen ja kolahduksen, sai namia ja vapautui vasta käskystä seuraavalle hypylle pallon perään. Loistavaa! Nyt vaan keinua sitten myös enemmän radan osaksi, että keinun ja puomin erottelu vahvistuu.

Nyt jo sormet syyhyäisi pistää eka kisa-ilmo menemään, mutta ehkä nyt vähän yritän saada suoritusvarmuutta lisää.... ;) Ja kunhan esteet on hanskassa, pitää mun alkaa itse keskittyä Tinkan ohjaamisen opetteluun ihan todenteolla. Sieluni silmin näen jo meidän HYLlyjen määrän... Meillä on kyllä paljon opittavaa, mutta onneksi agility on molempien mielestä niin hauskaa! :D