Viime lauantaina saatiin 27 ykkösluokan kisan jälkeen HAUn kisoissa se viimeinen nousunolla ja siirryttiin kakkosiin! Rata oli kaikin puolin magee ja sujuva - meille pitkästä aikaa! Tämä on kyllä kirkaasti meidän paras kisarata. Tinkan etenemäksi tällä Marja Lahikaisen tuomaroimalla agilityradalla tuli 4,65 m/s.

Ennen rataa minulle kävi vain harvinaisen selväksi yksi merkittävä syy meidän huonoon kisamenestykseen - nimittäin aivan päätön jännitys! Ennen rataa olin valmis oksentamaan ja oikeasti melkein alkamaan itkeä! Aivan sairasta. Jotenkin sain kuitenkin koottua itseni liikkumalla, venyttelemällä ja hengittämällä supersyvään, ja lopulta rata sujui kuin unelma. Mahtava fiilis sen jälkeen!

Samana päivänä startattiin vielä kaksi kakkosten rataa, mitkä meni ihan kivasti (hauska HYL agiradalla ja aika kaaottinen vitonen hypärillä, mikä riitti kuitenkin 3. sijaan). Parasta kakkosten starteissa oli kuitenkin, että jännitys oli lähes poissa tai ainakin hallinnassa. Olin ollut jo pitkään liian turhautunut meidän epäonnistumisista ja ladannut itselleni superpaljon paineita nousunollasta. Nyt kun se tuli, niin tuntui, että kisaaminenkin voisi alkaa sujua, ja olemaan jopa kivaa. Toivottavasti saan pidettyä kisoissa jatkossakin näiden kakkosten ratojen fiiliksen. Seuraavat kisat Ojangossa helatorstaina.

Tämä kakkosiin nousu palautti aksamotivaation kohdalleen kertarysäyksellä! Onneksi tulossa onkin kisojen lisäksi paljon kaikkea: treenit Niinun ryhmässä torstaisin, aluevalmennusryhmä Timo Rannikon luotsaamana ja kivojen treenikaverien kanssa, Lehtiön Anjan koulutus huomenna, Tuulia Liuhton koulutus lauantaina sekä Vapun hyppytreenit parin viikon päästä. Ensimmäinen aluevalmennusryhmän kokoontuminen toi myös hyödyllistä tietoa omasta ja koiran tämän hetkisestä tasosta, ja paljon tärkeitä ideoita siitä, mitä on hyvä treenata itsekseen juuri nyt. Myös oman kunnon ja ketteryyden treenaaminen sai uuden kimmokkeen...