Oon nauttinut viime aikoina koiran kanssa elosta, olosta ja puuhastelusta jotenkin erityisen paljon. Ja luulen vähän, että Tinkalla on samat fiilikset. :D Musta tuntuu, että Tinka on ollut nyt jotenkin "parhaimmillaan". Ja samoin meidän yhteistyö. Oon ollut vaan niin iloinen, että juuri minä oon saanut juuri tämän koiran. Ja että me voidaan puuhastella kaikkea kivaa yhdessä juuri nyt. Me ollaan oltu mökillä, tapailtu niin koira- kuin ihmiskavereitakin, käyty Suomenlinnassa, otettu aurinkoa ja oleiltu muuten vaan rannalla, lenkkeilty ja AKSATTU! Ja itse asiassa tokoiltukin pikkuisen. Nyt kuitenkin paneudun tuohon agilityn ihanuuteen.

Kesän teemana (ja tavoitteena) meillä oli saada esteet kisakuntoon, että voisimme jossakin vaiheessa korkata kisauran. Iän puolestahan se olisi mahdollista jo viikon päästä - taitojen puolesta ei kuitenkaan ihan vielä. Mutta hyvällä mallilla pääosin ollaan. Muut esteet voisin jo luokitella kisavalmiiksi, mutta keinun ja keppien (kuinkas ollakaan?!) eteen pitää vielä tehdä töitä. Etenkin keppien. Niitten kanssa tuntuu kyllä välillä epätoivoiselta, kun ei niitä verkkoja vaan saa häivytettyä pois! Oon miettinyt jo metodin vaihtoakin, mutta yritetään nyt vielä tällä. Ehkä ne vaan jossain vaiheessa loksahtaa paikoilleen...

Vaikka kepit onkin välillä aikamoista tuskailua, niin kuitenkin oon viime aikoina nauttinut treenaamisesta tosi paljon. Minulla on ollut enemmän ja enemmän sellainen olo, että ehkä tästä jotain vielä tuleekin... Tuntuu, että jotain palasia meidän yhteistyössä lajin parissa on osunut paikoilleen. Vaikka välillä sählätäänkin ihan uskomattoman paljon. Koko ajan toki myös tiedostaa miten paljon oppimista meillä on, ja miten paljon töitä monen asian parissa pitää tehdä, mutta sitähän tämä laji on. Nyt on kuitenkin tosi innokas ja luottavainen olo. Ehkä oon itse oppinut vähän relaamaan ja hyväksymään, ettei kaikkea tartte vielä osata. Kyllä me ehditään ja opitaan! Ja nautitaan harjoittelusta.

Tässä vähän kaverini Kaitsun ottamia kuvia Tinkan treeneistä:

Valmiina lähtölaukaukseen

Näitä putkikuvia varten otettiin aika monta suoritusta, kun yleensä kameralle tallentui ainoastaan tyhjä putki... :D

"Ota, ota! Nyt Tinka tarkkana. Ota! Mee tohon mihin sormi osoittaa."

"No ihan turhaan sohit sillä sormella, osaan tän ihan hyvin!"

"Ja tän kanssa. Tosi helppoo!"

Näiden kuvien kautta näen ensimmäistä kertaa kunnolla Tinkan hyppäämistä... Ja ensi viikonloppuna mennään muuten analysoimaan sitä tarkemmin Vappu Alatalon hyppyseminaariin.

Tässä ainakin fokusoi kivasti eteenpäin. Tosin hyppää kyllä suorillakin aina ihan ohjaajan puoleista reunaa.

"Tehdääks me viel jotain???"

Syksyn tavoitteeksi asetan ensimmäisen virallisen kisastartin (ja aina parempi jos saataisi tuloskin). HUI! Tosin voi olla, että juoksut sotkee syksyn aikana suunnitelmia. Treeneihin puolestaan tavoitteeksi, että keskityn ja nautin hetkestä edes murto-osin yhtä paljon kuin Tinka. :D Ja olisko joku toko-tavoitekin paikallaan?! Hmmmm. Jätetään se mietintään. Tokonkin saralla ehkä kumminkin tapahtuu jotain, sillä perustimme oman pienen treeniringin perhe-Hipusen ja parin muun perron kanssa...