Mulla on ollut viime aikoina (lievä?) agilitymasennus. Kuulumiset sillä saralla on kaikkea, mitä PITÄIS tehdä, mutta todellisuudessa tehdään aika vähän. Osittain tämä johtuu kyllä muista kiireistäkin, mutta osittain myös siitä, että alan olla todella turhautunut, kun tietyt jutut vaan junnaa paikallaan. Muutenkin välillä on alkanut iskeä epätoivo siitä, että mulla tulee vielä pitkään olemaan "sairaan nopea ja lupaava agilitykoira", jonka kanssa ei vaan päästä kisaamaan, kun perusasioissa on liikaa puutteita! Tässä muutamia tämän hetken päänvaivoja:

• KEPIT!!! Minusta on jo aivan käsittämätöntä, ettei tällä ajalla, energialla ja ajatuksella, mitä olen ko. esteeseen käyttänyt, vieläkään ole valmista. En mä voi olla näin huono koirankouluttaja. :( Mutta ilmeisesti olen kumminkin. Tämän asian kanssa olen oikeasti jo aivan tuskissani. Okei, kyllä edistystä koko ajan tapahtuu, mutta vastaavasti tulee myös takapakkeja. Onnistuneita suorituksia saadaan silloin tällöin ilman apuvälineitä, mutta kaukana ollaan silti estevarmuudesta. Huoh.
• Kontaktit. Alasmenoihin on alkanut tulla aika hyvin suoritusvarmuutta, mutta omat maneerit toimii kehityksen jarruna. Miksi pitää aina änkeä lähelle alasmenokontaktia ja usein vielä pysähtyä itse samalla, kun haluaa koiran pysähtyvän?!? Muista: sivuttaisetäisyys, liikkeestä vapauttaminen, vaihtevat kulmat yms. yms. Pitäisi muistaa itse keskittyä vähän paremmin! Ja sitten uutena juttuna on ilmaantunut ylösmenokontaktit: "Miksi niihin nyt tassujaan iskisi, kun pääsee paljon nopeammin loikkaamalla puoliväliin puomia!" Tämä on siis Tinkan uusi ajatus optimaalisesta puomisuorituksesta... Siitä on sitten lähdetty taas rakentamaan perusasioita. Kontakteissa pientä päänvaivaa aiheuttaa myös se, että Tinka ei irtoa kontakteille läheskään niin hyvin kuin muille esteille. Tätä pitää vahvistaa siis myös.
• Yleinen hallinta: On hienoa, kun koira irtoaa upeasti ja hakee esteitä, mutta saisi se vähän seurata ohjaustakin! Tinkalla on nyt ollut aikalailla vauhti ja hillumisvaihde päällä. Hauskannäköinen se on, kun juoksee täysiä ja päättömästi radalla, mutta ei se varmaan vie treenejä eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla.
• Ja sitten vielä oma ohjaaminen ja keskittyminen! Musta tuntuu, että olen käynyt itsekin Purinalla lähinnä juoksentelemassa ja tekemässä hommia vähän sinne päin. Joten syykin edellisiin epätoivon aiheisiin voi löytyä täältä. Pitäisi saada itselle nämä perusasiat taas kuntoon. :(

On meillä ilon aiheitakin ollut, vaikka tässä kirjoituksessa nyt olenkin tainnut enemmän rypeä itsesäälissä. Tässä muutamia asioita, joihin olen tyytyväinen (jos näistä saisi taas uskoa itseensä):

• Keinu on edistynyt hienosti! Nyt on takana monia hienoja itsenäisiä keinusuorituksia. Nopeammin Tinka ei keinua varmaan voisi suorittaa. :) Tekemistä on vielä keinun ja puomin erottelussa silloin, kun kierrokset on tapissa...
• Vauhti, irtoaminen ja motivaatio on kohdallaan!
• Hyppytekniikkatreeneissä Tinka on ollut ihan tähtioppilas! Se tykkää hyppytreeneistä todella paljon ja olen ollut huomaavinani vaikutusta myös ratatreeneihin. Hyppyihin keskittyminen on mielestäni parantunut ratatilanteissakin. Odotan Vapun seminaarin toista päivää taas jo innolla!

Kisatavoitteita ja deadlineja esteiden suhteen olen itselleni asettanut aikalailla tälle keväälle eli pitäisi nyt todella saada tuo oma keskittyminen ja motivaatio kohdalleen! Pitäisi ja pitäisi. Let´s see. :)